Sain päähäni alkaa pienenä sivuprojektina koota ihmisjoukkuetta Blood Bowliin ihan puhtaasti bitsilaatikon löydöksistä. Tarkoitus on tehdä kieli poskella rääsyinen budjettijoukkue eli jonkinlainen kerjäläisten tiimi, joka on lähtenyt pelaamaan palloa paremman elämän toivossa. Käteen osui onnekkaasti pelkän torson ja jalat omaava ogre johon sain veljeltä parit vähän pureksitut käsivarret. Pari kilpeä luurangoilta ja sitten greenstuffilla kärsineiden käsien olkapäitä korjailemaan. Tottahan toki lookkia piti lähteä ränsistyttämään hieman lisää, joten kattila päähän ja lisää karvoitusta kasvoihin, niin Team Hobon ensimmäinen pelaaja alkaa olla valmis maalattavaksi.
Päädyin taas aloittamaan uuden artikkelisarjan. Säännöllisiä postauksia tässä sarjassa ei tulla näkemään, sillä materiaalin löytämisen satunnaisuus ja sen kätköistä paljastuva sisältö tulevat olemaan aivan yhtä epämääräisiä
Maailma on yllättävän täynnä leffoja, jotka ovat aivan puhdasta nörtteyttä, mutta näiden löytäminen ei olekaan lainkaan niin yksinkertaista, kuin voisi kuvitella. Ei ole yllätys, että monet näistä ovat nörttien itsensä tekemiä toisille nörteille ja näin ollen eivät oikein mahdu tavallisen massan ymmärrykseen, josta taas seuraa se, että nämä tuppaavat olemaan usein indie-leffoja. Tavallinen leffafriikki ei varsinaisesti mitään menetäkään, koska nämä elokuvat eivät myöskään ole niitä kaikkein upeimpia leffaelämyksiä, vaan ovatkin parhaimmillaan sen varsinaisen kohdeyleisönsä käsissä koettelemassa naurulihaksia huumorilla, jota muut eivät vain ymmärtäisi. Tavoitteenani onkin nyt auttaa näitä outoja aarteita päätymään oikeisiin käsiin.
Tervetuloa siis hämmentävälle matkalle pitkin polkua, jota raivaan auki jenkkien Netflixiä pääasiallisena asenaani käyttäen. Sen pidemmittä puheitta muovimiekka tanassa kohti ensimmäistä katajapuskaa.
Unicorn City
USA, 2013 (Hieman vanhempi, mutta julkaistu jenkeissä vasta nyt helmikuussa)
Kesto: 1h 37min IMDB
Älkää antako nimen hämätä, sillä kyseessä ei ole pinkki glitteriä ja sateenkaaria kylvävä ponileffa, vaan sisältö ammentaa suoraan perinteisistä roolipeleistä. Nörtti nostaa
kulmakarvaansa mielenkiinnosta jo alkumusiikin pyöriessä sen
vyöryttäessä ruutuun läjäpäin noppia, figuja ja hahmolomakkeita. Leffan aihe tulee siis nopeasti selväksi ja ensimmäisen kohtauksen pyöriessä ei voi kun lyödä kättä otsaan ajatellen "voi luoja mikä väittely." Roolipelejä pelaamaton ei voi ehkä edes ymmärtää kaikkea mistä elokuvan peliporukka tappelee ennen kuin leffa on edes kunnolla vielä alkanut tai saati uskoa, että tilanne on helposti realistinen hyvänäkin päivänä huonossa porukassa. Elokuvan teemaan johdattamisen jälkeen tuodaan katsojalle myös tuskallisen selväksi, että tarinassa on kyse myös tuosta hitusen kömpelöstä nörttiromantiikasta.
Perinteisistä pöytäroolipeleistä siirrytään pian larppaamiseen ja leffan varsinaisena juonena onkin päähenkilön pyrkimys osoittaa uutta työntekijää etsivälle pelifirmalle johtajuustaitojaan organisoimalla liveroolipeliä. Juoni tahtoo tosin samantien jäädä hieman jalkoihin metsässä juoksentelun mennessä täysin ...metsässä juoksenteluksi.
Unicorn City kuuluu siihen tyypilliseen nörttileffojen ryhmään, joka ei ole teoksena järin kummoinen, mutta oikealla kaveriporukalla katsottuna se tarjoaa varmasti hyvät naurut tai vähintäänkin reality-sarjoja huomattavasti parempaa myötähäpeää. Niin ja vaijeriohjattu Magic Missile oli ainakin itselle uutta...
Kokeilkaa teosta, jos uskallatte. Tässä vielä elokuvan traileri ihmeteltäväksenne.
”How she lost her husband to a White Dragon freak accident”
Figupelibonus: Pelipöytä ja sieltä Games Workshopin rakennuksiakin bongattu.
Huh huh se iso 1, 0, 0. Vaikka viime aikoina listojen viikottaisuus on ollut hieman vaihtelevaa, niin varsin maaginen luku on nyt linkkimäärässä saavutettu. Ajattelin, että jotain erikoisempaa on pakko juhlan kunniaksi keksiä, joten päätin selvittää, mitä uudella Wraithknightilla on internetissä saatu aikaan. Kovin montaa niitä ei vielä valmiina löytynyt, mutta jotain kuitenkin. Conversioita ei juuri ollut tarjolla, mikä oli hienoinen pettymys, mutta ehkä pääsemme palaamaan aiheeseen vielä tulevaisuudessa.
Nappasin työpöydältä pari yksilöä poseeraamaan nurmelle, vaikka ensiksi meinasinkin, etten näistä kauheasti välivaiheita tallentisikaan. Pari tilaustyötä siis olisi menossa ja oudolla tapaa sopivasti molemmat vajaita joukkueita. Oransseja ogreja olisi siis kuusi kappaletta tulossa ja snotlingit asiakas maalaa joukkueeseensa itse. Näiden kyljessä sitten olisi yhden Chaos-joukkueen warriorit, joihin tehdään musta-valkoinen teema. Warriorit sain vasta eilen, joten nähtävää ei kauheasti vielä illalla tehtyjen pohjatöiden jälkeen ole. Mutta tosiaan näitä olisi siis enemmän ja valmiimpana luvassa seuraavaksi.
